Blogin päivittelyä ~

Päivittelin pikkuisen blogia, sain Hanin sivun valmiiksi, viilasin ulkoasua ja tei hienon faviconinkin. Muuten ei olekaan tapahtunut mitään kovin erikoista, kuviakaan en ole päässyt ottamaan sen takia, että koulusta päästyäni ulkona n ollut jo niin pimeää ettei kuvista olisi enää sanut mitenkään hyviä. Viikonlopun olen löhönnyt sisällä koneella, saamatta aikaan oikein mitään. Blogiinkaan ei keksi oikein mitään kirjoitettavaa. :o

Pikkutaukoilua

Kuten nyt varmaan suurin osa teistä on huomannut, blogi on ollut tosiaan nyt melkein kuukauden verran hiljaiselolla. Tulinkin tänne siis ilmoittamaan, että hengissä ollaan vaikka postauksia ei olekaan tullut pitkään aikaan. :)

Nyt on vain ollut viime aikoina niin paljon kaikkea muuta että aikaa eikä innostusta ole oikein riittänyt blogin päivittelyyn. Olen paahtanut koulussa täysillä, ja jouluvalmistelutkin ovat vieneet paljon aikaa. Uskallan kuitenkin veikata, että viimeistään joululomalla palaillaan taas aktiiviseen kirjoitteluun. :)

Näkymättömät iltaruskot

Joutsenet olivat eräänä päivänä pitäneet kokousta järvellä. Ne toitottivat omia mielipiteitään niin, että ne kuuluivat ainakin naapurikylään asti. Ne eivät vaivautuneet keskustelemaan kuivalla maalla, vaan jäivät järvelle, pienen jäätikkösohjon päälle neuvottelemaan. Matka on vielä edessä, ja se tulisi olemaan rankka kaikille matkalaisille.

Tallensin myös hienon iltaruskon kameran linssin läpi. Niitä ei olekaan ollut koko syksyn aikana, kun taivas on ollut aina pilvessä. Ei, kyllä niitä on, mutta emme ole vain nähneet niitä. Ihmiset ovat sokeita monille asioille. Joskus pitäisi rauhoittua ja katsella maailmaa kunnolla uusin silmin, silloin moni sellainen asia voisi tuoda itsensä näkyville, mikä muuten pysyttelisi piilossa meidän silmiltämme.

Pohdintaa ystävyydestä

Mulla on ollut viime aikoina sellainen olo, että on pakko päästä kirjoittamaan tästä. Aihe on ollut mulle jo pidemmän aikaa aika ajankohtainen, joten nyt päätin hieman purkautua.

Ysävyys - mitä se itseasiassa edes on? Onko se sitä, että kaksi ihmistä pitää samoista asioista ja viettää aikaa yhdessä? Vai onko se jotain ihan muuta? Sen tiedän ainakin omalta osaltani, että ystävyys merkitsee paljon enemmän. Mielestäni ei riitä, että viettää aikaa yhdessä. Siinä pitää olla otain muutakin. Jotain sellaista, mikä oikeasti yhdistää ihmisiä, muukin kuin pelkkä yhteinen puheenaihe. Voihan ihmiset puhua toisilleen vaikka he eivät olisikaan ystäviä keskenään.

Itse olen aina ollut hieman omissa maailmoissani elävä, hiljainen ja joskus sulkeutunut ihminen. Se on vaikuttanut paljon ystävyyssuhteisiini. En ole koskaan omistanut montaakaan ystävää, ja tälläkin hetkellä niitä on ainoastaan muutama. Minulle ystävyys merkitsee sitä, että molemmat osapuolet ovat toisilleen täysin rehellisiä ja tasavertaisia. Yhteiset mielenkiinnon kohteet ovat tietysti plussaa, mutta monta kertaa olen törmännyt siihen, että kovin moni ihminen on ihan eri aaltopituudella kuin minä itse. Ehkä olen vain kummallinen, tai sitten en. Ei sillä ole periaatteessa itselleni mitään väliä, koska hyväksyn itsen sellaisena kuin olen.

Ystävän kanssa pitäisi pystyä jakamaan kaikki (tai ainakin lähes kaikki) asiat, murheet, ilot, surut ja hauskat jutut. Ystävän pitää myös kuunnella ja lohduttaa toista tarvittaessa. Ystävä ei koskaan saa jättää ulkopuolelle. Ystävän pitää kuitenkin esittää myös omia mielipiteitään eikä aina vain myötäillä toista. Aika tiukat kriteerit. Kukaan ei voi tietenkään olla täydellinen, mutta nuo edellämainitsemistani ominaisuuksista ainakin muutaman tulisi olla ehdoton.

Yläkoulussa minulla ei ole ollut oikeastaan ainoatakaan sellaista ystävää, kenen kanssa voisin viettää aikaa. En ole juurikaan tekemisissä muiden luokkalaisteni kanssa, ja saatan vaikuttaa yksinäiseltä ja hiljaiselta. Koulussa olenkin oikeastaan juuri sellainen. Kaikkihan siellä vetävät roolia, joten minunkin täytyy. Minulle on vain annettu se kaikkein ikävin rooli. Vaikka olenkin joskus arka, osaan silti tuoda mielipiteeni hyvin esiin. Monta kertaa on käynyt niin, että kouluunlähtö on ollut tuskallisen vaikeata sen takia, että olen siellä aina niin yksin. Olen kuitenkin päättänyt, että koulu on nimenomaan opiskelua varten eikä pelkästään välitunteja varten, ja olenkin yleensä se, joka tunnilla tottelevaisesti tekee tehtävät ja viittaa aina opettajan kysyessä jotain, ja joka koulun jälkeen ottaa joko kotona rennosti tai sitten viettää aikaa muiden ystävien kanssa. Kokeista napsin pelkkiä ysejä ja kymppejä niin pitkälle kuin rahkeet riittävät, ja tulevaisuudensuunnitelmat ovat pitkälti minulle selvät. Pyrin olemaan kaikille ystävällinen, mutta ei ketään voi pakottaa olemaan toisen kaveri, vaikka toimeen pitää kaikkien kanssa tullakin.

 Lopuksi täytyy kuitenkin vielä sanoa, että ystävyys on ihan mahtava asia, ja positiiviset asiat ovat juuri niitä, jotka tekevät maailmasta iloisemman sekä parantavat itse kunkin itsetuntoa. Aidon ystävän kanssa ei tarvitse esittää mitään, vaan voi olla täysin oma ihana itsensä!

Sitten tälläinen pieni loppukevennys! Älkää välittäkö ilmeistä, tarkoituksella tuollaiset. :D

Arvoituksia pimeässä

Tältä näytti järvi muutama päivä sitten. Usvaa nousi sen pinnalle ja hetken oli taianomaista. Taivas oli punainen ja metsän takaa näytti nousevan savua. Eikä asiaa ollut yhtään auttanut se että olin lukemassa samaan aikaan Taru Sormusten Herraa.

Toissapäivänä oli kemiankoe. En ymmärtänyt neljättä kysymystä ollenkaan, mutta vastasin siihen silti. Jälkeenpäin sain tietää, että olin vastannut täysin oikein.

Eilen piirsin. Ensin käsin, sitten tietokoneella. Ulkopuolinen ei olisi arvannut mitä piirros esitti, mutta minä tiesin. Ja juuri sellaisena se oli minulle hyvä.

Joskus tekee mieli lähteä. Jonnekin muualle, pois täältä. Silloin luen tai kuuntelen itseni kauas pois, sinne missä mikään tämän maailman asia ja laki ei enää koske minua. Sinne missä saan olla oma itseni, esittämättä mitään muuta. Ja kun kirja loppuu tai musiikkisoittimesta loppuu virta, putoan takaisin todellisuuteen.

Ilmoitusasiaa

Taas on kestänyt tämänkin postauksen kirjoittamisessa. Tarkoitus oli se, että kirjittaisin tänne ainakin pari kertaa viikossa, mutta viime aikoina se on tuntunut hyvin vaikealta. Kirjoittaminen olisi varmasti paljon mielekkäämpää, jos blogilla olisi lukijoita. Nyt on ollut vähän sellainen olo ettei kukaan noteeraa blogiani mitenkään, vaikka melko ison vaivan olen sen eteen nähnyt.
 Blogilla ei ole tällä hetkellä kuin kaksi lukijaa, ja tiedostan itsekin, että postaukset ovat hieman yksitoikkoisia; muutamia lauseita tekstiä ja vähän luontokuvia. Sen takia olenkin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa monipuolisemmin. Olisi todella kivaa saada palautetta multakin kuin vakilukijoilta, niin vosi saada itsekin sitä innostusta blogin kirjoittamiseen. Aiheita olisi vaikka kuinka paljon mistä kirjoittaa. Lähiaikoina suunnitelmissa on myös tehdä blogille oma Youtube-kanava, jonne lisään videopostauksia sekä ratsastusvideoita.

Postausaiheita saa myös ehdottaa. Kommenttia voi heittää blogiin tai sitten sähköpostiini, joka on villasukanblogi[at]gmail.com.

Veckoslut !

Perjantaina Krista tuli käymään ja jäi yöksi, ja tänään leipoiltiin sitten kaikennäköistä. Kuvia otettiin jonkin verran, ja tässä niistä nyt muutamia.

Kristan oli ihan pakko päästä syömään taikinaa! ;)

Ulkona on satanut koko päivän.

Valmis mokkapalapellillinen, pelleiltiin vähäsen. :D

Voileipiä <3

Krista leikkelee tomatoesia (sorry huono laatu)

Harmi vaan kun ulkona on satanut koko ajan niin julmetusti, ettei päässyt sinne kuvaamaan. Huomenna on tarkoitus mennä taas talleilemaan, toivotavasti silloin on vähän parempi ilma. (: